Tähän on kopioitu suomennoksia Räisälän käräjien tuomiokirjoista 1600-luvulla niistä Rouhiaisista, joiden sukulaisuusyhteyttä Penttiin emme pysty osoittamaan:

Räisälän talvikäräjät 17.2.1665 s.34

Koska Yrjö Rouhiainen itse tunnustaa, että hän on joitakin aikoja sitten jäänyt velkaa porvari Heikki Hannukainen -vainajalle 3 tynnyriä tervaa, niin hän lupaa nyt istuvan oikeuden edessä maksaa tämän 3 vuoden kuluessa, 1 tynnyri vuodessa, mainitun Hannukaisen veljelle, Eskeli Hannukaiselle. Mutta Juho (p.o. Yrjö) Rouhiaisen veljet, jotka ovat silloin olleet yhdessä hänen kanssaan, ovat perineet samalla tavalla ja heitä hän saa velkoa laillisesti miten parhaiten voi ja taitaa. Yrjö Rouhiainen Unnunkoski Voisiko tämä Yrjö olla vaikka Pentin veli (käräjä 1702)?

Räisälän syyskäräjät 2.-3.9.1667 s.785v

Mikko Rouhiaista sakotettiin 3 markalla, koska hän ei ollut paikalla jutussa Heikki Heikinpoika Rouhiaista vastaan. Asia koski jotain aarretta, jonka tämän Mikon poika sekä muut paimenpojat olivat löytäneet järvenrannalta. Heikki väittää, että hänen isänsä oli tämän aarteen upottanut ja kätkenyt ruptuurikapinan aikana (ruptuuriaika = ruptuurisota 1656-58).

Ja lautamiehet todistivat, että hänet oli laillisesti haastettu. Heikki Heikinpoika Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän talvikäräjät 6.-7.3.1668 s.616

Eräs poika, Juho Mikonpoika Rouhiainen, iältään n. 13 vuotta, kuin myös hänen isänsä sekä Yrjö Gorgoninpoika, Simo Heikinpoika ja Maria Juhontytär tunnustavat, että mainitut Juho Rouhiainen ja Yrjö Gorgoninpoika Simo Heikinpojan sekä Maria Juhontyttären kanssa ovat löytäneet Helisevänjärven rannalta viime kesänä kattilan, jossa oli potti ja muutamia rahoja, mutta eivät sanojensa mukaan tiedä, kuka on sen ottanut (ylös). Mutta tämä Juho Rouhiainen sanoo, että Yrjö Gorgoninpoika on sen löytänyt ja Maria Juhontytär ottanut (ylös) ja pessyt. Koska sitten nämä lapset eivät nyt halua tunnustaa, kuka on ottanut (ylös) kattilan tai ne rahat, joiden sanotaan siinä olleen, määrätään näitten lasten vanhemmat, nim. Mikko Rouhiainen, Kaisa Yrjöntytär ja Yrjö Gorgoninpoika, seuraavilla käräjillä puhdistautumaan siitä, että he eivät ole itse ottaneet (ylös) samaista kattilaa tai rahoja näitten lasten johdolla (?) eivätkä ole antaneet kenenkään muunkaan ottaa sitä (ylös) tai maksaa. Juho Mikonpoika Rouhiainen Makkola, Mikko Rouhiainen Makkola

Tässä tekisi mieli olettaa, että Yrjö Gorgoninpoika olisi Yrjö Yrjönpoika, jos johdatellaan nimiyhteyksiä Yrjö->George->Gorgon.

Räisälän kesäkäräjät 9.-10.7.1668 s.635-635v

Samoin sakotettiin kaikkia muita, jotka eivät ole oikeassa ajassa maksaneet (epäselvä) rahoja tässä pitäjässä vuodelta 1667, ja jotka ovat nim. ---- Järvenpää, populi Mikko Rouhiainen --- . Lautakunta sekä kruunuvouti määrättiin ulosmittaamaan kaikilta näiltä 3 markkaa sakkoa sekä heidän tuomarinmaksurästinsä ja suorittamaan valtuutetuille sekä tämän osuus sakoista että samaiset rahat. Pitkästä maksamatta olevien luettelosta on suomennoksessa jätetty muut nimet pois. Mikko Rouhiainen Järvenpää (Makkola)

Räisälän talvikäräjät 15.-16.3.1669 s.519

Anna Tuomaantytär Nenonen syytti kymmenniekka Risto Rouhiaista siitä, että tämä oli harjoittanut salavuoteutta hänen kanssaan, mutta ei ollut siittänyt hänen kanssaan lapsia. Kymmenniekka itse myöntää maanneensa kaksi kertaa hänen kanssaan. Häneltä (Rouhiaiselta) kysyttiin, tahtoiko hän mennä naimisiin hänen (Nenosen) kanssa. Hän vastasi, ettei voi sitä koskaan tehdä, koska hän (Nenonen) on huora, ja väittää nähneensä hänet itse teossa useitten muitten kanssa, minkä hän haluaa vastedes osoittaa. Samaa todisti myös Eskeli Ruuska, nim. että jalosyntyisen herra Törnesiöldin palvelijat ovat sanoneet hänen olleen kanssakäymisissä useitten muitten kanssa. Näin kymmenniekka tuomittiin 40 markan sakkoon. Koska nyt ei voida osoittaa, että hän (Nenonen) on ollut kanssakäymisessä muitten kanssa, armahdetaan hänet tällä kertaa sakoilla. Molempien tulee kuitenkin kärsiä kirkkorangaistus ja pyytää anteeksi seurakunnalta. Mikäli kymmenniekka voi vastedes osoittaa, että hän (Nenonen) on harjoittanut salavuoteutta muitten kanssa, tulee häntä sen vuoksi rangaista. Risto Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän talvikäräjät 15.-16.3.1669 s.519

Siltavouti, ymmärtäväinen Lars Månsson syytti erästä herrasväkensä talonpoikaa Lauri Yrjönpoika Rouhiaista Unnunkoskelta, joka lienee viime syksynä varastanut viljaa hovin riihestä, koska hänet vielä viime viikollakin saatiin siitä kiinni. Hän pyysi tutkimaan asiaa ja että tätä Lauria siitä laillisesti rangaistaisiin. Lauri Rouhiaiselta kysyttiin, oliko hän vienyt viljaa hovin riihestä ja millä tavalla. Hän vastasi menneensä ikkunasta sisälle kaksi kertaa ja varastaneensa sieltä 13 kappaa ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla 7 kappaa. Lars Månsson väitti tätä vastaan Mikko Rakkolaisen todistaessa, että kummallakin kerralla viime viikolla oli varastettu 20 kappaa säkissä, minkä Rakkolainen oli häneltä (Rouhiainen) ottanut heti pois ja vienyt hoviin, mutta että hän oli vienyt kotiin vielä yhtä ison säkin samalla kertaa täynnä viljaa. Samoin ilmoitti tilanhoitaja, herra Åke Olsson, että hänen herrasväkensä aitan lattiaan, jossa viljaa säilytetään, on viime kesänä ja toisen kerran viime talvena kaivettu suuri kolo. Mutta hän ei voi vielä sanoa, kuinka paljon sitä tietä on varastettu, ennenkuin hän antaa mitata kaiken viljan. Hän väittää, että tämä Lauri Rouhiainen on ollut sielläkin, ja pyytää sen vuoksi, että hänet (Rouhiainen) määrätään lain mukaan puhdistautumaan. Näin ollen tämä tuomittiin palauttamaan asianomistajille se, mikä on vielä jäljellä, ja maksamaan sakkoa 3 kertaa niin paljon kuin on varastetun /tavaran) arvo, nim. 4 tynnyriä 31 kappaa yhteensä tai 39 markkaa 29 äyriä kuparirahaa, tai juoksemaan kujanjuoksu 50 raippaparin läpi yhden kerran edestakaisin. Lisäksi hänet määrättiin puhdistautumaan seuraavilla käräjillä lautamiesvalalla, ettei hän ole varastanut toisesta riihestä ja herrasväen aitasta, tai häntä rangaistaan ja sakotetaan kuten laki määrää. Lauri Yrjönpoika Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän syyskäräjät 6.-7.10.1671 s.378v

Lauri Rouhiainen on levittänyt huhua, että amtmanni, ymmärtäväinen Lars Månsson olisi saanut kiinni joitakin varkaita, jotka ovat varastaneet viljaa täältä hovin aitasta, ja sitten antanut heidän juosta kujanjuoksun ilman laillista lupaa. Sipi Pessi todistaa, että tämä on näin puhunut, mikä nyt ei ole minkään arvoista. Häntä sakotettiin 3 markalla oikeudenkäyntikaaren 20.luvun mukaan. Koska hän on rutiköyhä, hänet tuomittiin istumaan jalkapuussa puoli vuorokautta. Lauri Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän syyskäräjät 5.-7.10.1672 s.260v-261

Koska Yrjö Rouhiainen Unnunkoskelta itse myöntää ja tunnustaa, että hän on jäänyt velkaa ruptuuriajalta porvari Heikki Hannukaiselle Käkisalmesta 3 tynnyrillistä tervaa á 2 taalaria (?) tynnyri, 8 naulasta voita ja rahaa 8 äyriä kuparirahaa, niin tuomittiin Yrjö toimittamaan ja maksamaan tämä saatava Hannukaisen pojalle Hannulle ja velkomaan sitten veljiltään, miten parhaiten taitaa. Heikki Kiuru määrättiin ulosmittaamaan ja toimittamaan Hannukaiselle. Yrjö Rouhiainen Unnunkoski

Yli seitsemän vuotta aikaisemmin oli Yrjö jo tuomittu maksamaan velka 1 tynnyri vuodessa Eskeli Hannukaiselle, joka oli Heikki Hannukaisen veli. Nähtävästi on jäänyt maksamatta ja nyt määrättiin maksamaan Hannu Heikinpojalle.

Räisälän talvikäräjät 20.-21.1.1674 s. 1v-2

Samoin sakotettiin Pekka Käköstä Varikselasta niistä 3 korvapuustista, jotka hän on viime syksynä antanut Heikki Mikonpoika Poskiparralle, kuten Mikko Rouhiainen todistaa, ja jonka hän nyt oikeuden edessä myöntää, 3 kertaa kolmella markalla. Mikko Rouhiainen Makkola?

Samojen käräjien sivulla 2 jatkuu:

Edelleen sakotettiin Mikko Rouhiaista Makkolasta 4 kertaa 3 markalla niistä mustelmista, jotka hän on lyönyt Sipi Pulakkaan, ja samoin Risto Rouhiaista Unnukoskelta 6 markalla, koska hän on repinyt häntä (tarkoittanee Pulakkaa) tukasta, Mikon oman tunnustuksen ja Matti Käkösen, Heikki Kiurun sekä Simo Javanaisen todistuksen perusteella.

Mutta mitä siihen tulee, että Sipi Pulakka väittää tämän Risto Rouhiaisen kaivaneen kolon herrasväen puodin eli aitan alle, niin Sipi velvoitetaan tuomaan todistajansa ensi käräjille, sillä välin hänen on annettava vieraiden miesten tutkia asia Riston läsnä ollessa. Mikko Rouhiainen Makkola, Risto Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän syyskäräjät 1.-2.10.1674 s. 43v-44

Sipi Pulakalle myönnetään vielä lykkäystä seuraaviin käräjiin todistajien hankkimiseksi hänen ja Risto Rouhiaisen välisessä jutussa. Juttu koskee sitä, että tämä Risto olisi ruptuuriaikana kaivanut kolon lattiaan herrasväen puodin alle täällä Räisälässä, kun hän oli paimenpoikana hovissa ja Sipi, joka oli siihen aikaan kymmenniekka, sanoo löytäneensä hänet sieltä. Sen jälkeen siitä tehdään päätös. Risto Rouhiainen Unnunkoski

Tuntuisi siltä, että viljavarkaus on kaiken kaikkiaan ollut kuuma asia, jota on selvitelty myös nyrkeillä. Syytöksiä tuntuu sinkoilevan monin tavoin. Kymmenniekka on eräänlainen vouti.

Räisälän talvikäräjät 17.-18.3.1675 s. 1195v

Lauri Jortikka Makkolasta tuomittiin 3 markan sakkoon, koska hän ei tullut käräjille vastaamaan Mikko Rouhiaiselle 20 kapasta kauroja (epäselviä sanoja), jotka hän (Jortikka) on luvannut hänelle (Rouhiaiselle). Lautamies Tahvo Suninpoika todistaa, koska Samuli Vilkki sanoi, että hänet oli haastettu. Risto Rouhiainen Unnunkoski?

Räisälän syyskäräjät 14.-15.10.1675 s.1237

Antti Rouhiainen tuomittiin 3 markan sakkoon, koska hän ei tullut käräjille Eskeli Kuhmon kanssa hevosen hinnasta, 12 taalaria kuparirahaa, mikä hänellä (Kuhmolla) on saatavana häneltä (Rouhiaiselta), koska Pietari Kukkonen sanoi haastaneensa hänet (Rouhiaisen). Mikäli hän (Rouhiainen) tunnustaa velan, on lautamies Heikki Kiurun ja Risto Sojakan ulosmitattava nämä 12 taalaria ja toimitettava Kuhmolle. Antti Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän syyskäräjät 30.-31.8.1680 s.783-783v

Varikselan asukkaista esitti Tuomas Poskiparta Käkisalmen koulun rehtorin, herra (Dominus) Reinholdus Hartzin todistuksen 24.p:ltä elokuuta 1679, että hän oli sinä vuonna kaikkina neljänä rukouspäivänä kuten myös muina juhla- ja pyhäpäivinä ollut jumalanpalveluksessa Käkisalmessa. Myös esitettiin toinen mainitun herra Hartzin todistus 6.p:ltä tätä kuuta, että Paavo Siekkinen, Mauno Pentinpoika, Paavo Osa, Matti Montonen ja Tahvo Montonen ja osa heidän väestään on käynyt jumalanpalveluksessa kaikkina neljänä sekä muina juhla- ja pyhäpäivinä tänä vuonna Käkisalmen kirkossa. Heidät vapautetaan sen vuoksi lisäsyytteistä sen vuoden osalta, mutta heidän tulee hankkia vielä ilmoitus vuosilta 1678 ja 1679. Samoin vapautetaan em. Tuomas Poskiparta ja Mikko Rouhiainen lisäsyytteestä 3 rukouspäivän kirkossa käynnistä tänä vuonna mainitun herra Hartzin todistuksen nojalla, mutta neljännestä rukouspäivästä sekä vuodelta 1678 tulee Poskiparran hankkia ilmoitus, mutta Mikko Rouhiaisen sekä vuodelta 1678 että 1679. Mikko Rouhiainen Uskinsaari

Räisälän kesä- ja syyskäräjät 15.-17.8.1683 s.120v-121-

Mikko Rouhiainen Uskinsaaresta todistaa kuten aikaisemminkin ja lisää, että Heikki Ilo on kotimatkallaan tullut hänen taloonsa laskiaistiistaina ja ollut aterialla hänen luonaan. Hänellä (Ilolla) oli reessään ollut suolaa ja Ilo oli kertonut myyneensä niitä yhden kapan Puustin krouvissa, minkä Ilo itsekin myöntää. Hän sanoo myös, että tämä Ilo on samana talvena matkustanut vain yhden kerran Nevanlinnaan (Nyen), minkä hän jälleen vahvisti valallaan. Mikko Rouhiainen Uskinsaari

Mikko Rouhiainen oli eräänä todistajana murhajutussa, jota käsiteltiin Räisälän käräjillä useita kertoja. Kahta räisäläläistä miestä, Iloa ja Torstia, syytettiin murhasta Sakkolassa. Pohjanmaalta Nevanlinnaan matkanneen Kaarle Jaakko Yrjönpojan leski Margareta Simontytär haki oikeutta asiassaan. Mies oli murhattu paluumatkalla Nevanlinnasta v.1681. Alkoholilla oli nähtävästi osuutta asiaan, sillä em. käräjillä todistettiin myös, että murhattu mies oli ollut niin päissään, että papin rengin ja torpparin oli pitänyt kantaa hänet rekeen.

Räisälän talvikäräjät 23.-24., 26.-28.3.1685 s.100-100v

Sakotettiin Samuli Mikonpoika Rouhiaista Makkolasta niistä verinaarmuista, jotka hän oli lyönyt Elina Juhontytär Pajarin kasvoihin viime Tapaninpäivänä, 2 kertaa 3 markkaa kummastakin Klemetti Henttisen ja lukkari Matinpojan todistuksen nojalla ja haavoittamisen kaaren 10. luvun mukaan tahallisuudesta maanlain mukaan, sekä 40 markkaa joulurauhan rikkomisesta, koska tämän Klemetin (p.o. ilmeisesti: Samulin) isä, joka nyt poikansa puolesta tuli oikeuden eteen, eikä voinut tätä kieltää. Isä lupasi toimittaa poikansa seuraaville käräjille ja pyysi, että hän saisi kärsiä ruumiillansa tästä hairahduksestaan. Näin ollen oikeus ilmoitti hänelle, että jos hän ei saa poikaansa toimitetuksi oikeuden eteen, hänen tulee maksaa nämä sakot. Samuli Mikonpoika Rouhiainen Makkola

Räisälän välikäräjät 6.5.1685 s.203-209

Antti Antinpoika Rouhiainen Hytinlahden kylästä ... ilmoitti rajaratsastaja Olof Täcklingin ... lyöneen hänen isäänsä, Antti Rouhiaista niin, että hän oli kuollut yhdeksän päivää myöhemmin, 2.pnä huhtikuuta (viimeksi kulunutta). .. Päätös: Koska kaikki todistajat eivät nyt ole paikalla, asia lykätään seuraaville käräjille, jolloin heidän tulee saapua oikeuteen, minkä jälkeen langetetaan tuomio. Sillä välin rajaratsastaja pääsee vapaaksi takuuta vastaan.Antti Antinpoika Rouhiainen ja isänsä Antti Rouhiainen Hytinlahti

rajaratsastaja oli eräänlainen tullivartija

Räisälän syyskäräjät 26.-27., 29.-31.10.1685 s.163v-164

Risto Rouhiaisen oman tunnustuksen nojalla päätettiin, että hän maksaa 3 tynnyriä tervaa kauppamies Juho Meroselle(?) Käkisalmesta 1 ½ tynnyristä ruista, jotka hän on 5 vuotta sitten ostanut(?) tiliin ja luvannut siitä 4 tynnyriä tervaa. Tämä maanlain kauppakaaren 8.luvun mukaan. Risto Rouhiainen Unnunkoski (?)

Samojen käräjien s. 165-167v:

Viime käräjillä tapahtuneen välikohtauksen (?) johdosta rajaratsastaja Olaf Täckling toi nyt esiin todistajaksi tilanhoitaja Lars Månssonin, koska Antti Antinpoika Rouhiainen Hytinlahdesta syyttää häntä siitä, että hän (rajaratsastaja) on lyönyt hänen (Antin) isää Antti Roihaa (p.o. Rouhiaista) viime käräjillä niin, että tämä olisi siitä kuollut. (Månsson) esitti kirjallisesti todistuksensa, joka kuuluu seuraavasti: "Allekirjoittanut tunnustaa täten, että kun viimeksi pidetyillä talvikäräjillä 24. pnä maaliskuuta Asilan hovissa satuin illalla aterian jälkeen tulemaan rajaratsastaja Olof Täcklingin kanssa samaisen hovin riiheen, havaittiin siellä tulen sammuneen. Koska mainittu rajaratsastaja oli määrännyt erään talollisen nimeltä Antti Rouhiainen vartioimaan erästä toista pidätettyä talollista, hän vaati seisten lattialla, että tuli sytytettäisiin uudestaan. Kun tuli oli sytytetty, havaitsi hän samaisen talollisen makaavan nukkumassa sen toisen vieressä. Tällöin hän löi kerran (Rouhiaista) selkään noin sormenpaksuisella kepillä, joka hänellä oli kädessään. Tästä hän (Rouhiainen) ei herännyt. Sitten hän (rajaratsastaja) löi häntä (Rouhiaista) toisen kerran selkään, jolloin hän vasta heräsi, ja vielä kerran samalla kepillä selkään kysyen, miksi hän (Rouhiainen) on niin varma itsestään, että menee toisen viereen nukkumaan. Tähän hän (Rouhiainen) vastasi, että toinen pyysi minua, minkä seikan näin ja totesin enkä mitään muuta. Mutta Marianpäivän jälkeisenä päivänä hän (Rouhiainen) tuli Koukunniemeen 4 virstan(?) päähän täältä ja pyysi minulta rahaa lainaksi lunastaakseen sillä erään tuomion (oikeuden päätöksen?). Tällöin hän valitti vain, että selkää vielä vähän särki, kun rajaratsastaja oli lyönyt häntä, mutta ei näyttänyt mitään, sen enempää mustelmaa kuin verenvuotoakaan, vaan meni tiehensä, kun ei saanut minulta rahaa, Käkisalmen linnoitukseen, 2 ½ peninkulman päähän Koukunniemestä. Oikeellisuuden toteen näyttämiseksi en ole voinut tästä vaieta, vaan lisäksi tahdon ja voin tämän vaadittaessa valallani varmasti todistaa. Annettu Asilassa 6.pnä toukokuuta 1685.

Lars Månsson"

minkä todistuksen Lars Månsson virallisesti vahvisti.... (Tämän jälkeen tuli ainakin 7 todistajaa) ... Koska asianomistaja Antti Antinpoika Rouhiainen vetoaa asiassa vielä useisiin todistajiin, jotka eivät ole nyt paikalla eivätkä haastettujakaan, ja pyytää lykkäystä seuraaville käräjille, lykätään(?) asia siihen asti, jolloin heidän tulee olla paikalla ja tuomio voidaan sitten langettaa. Antti Antinpoika Rouhiainen ja isänsä Antti Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän talvikäräjät 17.-18.3.1686 s.83-84

Rajaratsastaja Olof Täcklingin pyynnöstä merkittiin pöytäkirjaan, mitä Heikki Puputti Miinakoskelta tiesi todistaa hänen asiassaan. Tämä kertoi, että kun mainitun rajaratsastajan olisi pitänyt lyödä Antti Rouhiais-vainajaa täällä käräjäpaikalla viime vuonna, oli mainittu vainaja päivää sen jälkeen, kun tämän olisi pitänyt tapahtua, pyytänyt tältä Olof Täcklingiltä rahaa lainaksi ... Asia lykättiin vielä seuraaville käräjille... Sivulla 83v mainitaan: Rouhiais-vainajan poika Antti ja veli Risto Rouhiainen. Antti Rouhiainen ja Risto Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän syyskäräjät 5.-6., 8.-12.11.1686 s.160-160v

Antti Rouhiais-vainajan leski ja hänen poikansa Antti Rouhiainen saapuivat oikeuteen odottamaan oikeuden päätöstä... Asia (lykättiin) vielä seuraaville käräjille.... Em. pykäliä ei ole kopioitu kokonaan, sillä niissä toistetaan samoja asioita kuin v:n 1685 käräjillä. Antti Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän talvikäräjät 7.-12.3.1687 s.104-105

Oikeuteen saapuivat viime käräjien päätöksen mukaisesti Antti Rouhiaisen leski Kerttu Reijontytär Hytinlahdesta poikansa Antti Antinpoika Rouhiaisen, ja miehensä veljen, Risto Rouhiaisen kanssa sekä rajaratsastaja Olof Täckling.... Antti Rouhiaisen leski Kerttu Reijontytär ja Antti Antinpoika Rouhiainen Hytinlahdesta, Risto Rouhiainen Hytinlahti(?)

Samojen käräjien s.104v-105

Tuomio: Talollinen Antti Rouhiainen on voinut ensin kärsimättömyyttään sanoa, että rajaratsastaja oli lyönyt häntä, koska talolliset mielellään näkevät, että kruunun väki saa jotain (harmia?), ja sanovat siten mielellään enemmän kuin vähemmän. Koska 1) on havaittu, ettei Rouhiainen ole saanut sellaisia iskuja tai sellaiseen kohtaan, että hän olisi siitä kuollut, eikä tämä ole tapahtunut kavalalla teolla, vaan vain oikaisevassa tarkoituksessa; 2) vainaja ei ole valittanut tästä heti oikeuden edessä käräjillä, jotka sillä kertaa pidettiin Asikkalan hovissa, jossa tämä tapahtui, 23 p:stä maaliskuuta 1.päivään huhtikuuta; 3) vielä vähemmän näyttänyt mustelmia tai haavoja silloin käräjillä tai missään niiden jälkeen; vaan 4) useat ovat valalla vakuuttaneet, ettei hänellä ollut mustelmia muutaman päivän jälkeen, kun hän oli saunassa, ja 5) on myös todistettu, ettei hän ollut sairaana, ja siten 6) hän on kuollut johonkin äkilliseen sairauteen ja tautiin, kuten monille tapahtuu ja lautakunta osoittaa; 7) antakoot asianomistajat valituksensa raueta älköötkä koskaan enää vetoa siihen, niin kuin edellä olevasta ja itse tutkimuksista on nähtävissä ja saatavissa. Näin ollen julistetaan rajaratsastaja Olof Täckling täysin vapaaksi enemmistä syytteistä tässä asiassa maanlain tappamisen kaaren 18. ja 19. sekä 26. luvun mukaisesti tahallisuudesta. Kuitenkin tämä (päätös) alistetaan nöyrimmästi korkea-arvoisen kunink. hovioikeuden korkeaan harkintaan ja päätöksentekoon. Antti Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän syyskäräjät 3.-8.10.1687 s.190-191v

Mikko Rouhiaisen vaimo Uskinsaaresta ja Räisälän pitäjästä todisti valalla, että entinen porvari, Heikki Pirhos -vainaja oli saanut 9-10 vuotta sitten osuutensa karjasta, jonka hän oli jakanut veljensä Juho Pirhosen kanssa Kilpolansaaressa, 7 kpl lehmiä, jotka hän oli sieltä antanut heti ajaa joen yli Kurolansaareen tämän vaimon ja hänen edellisen miehensä, Risto Kuisman luo, joka oli silloin Juho Pirhosen torppari. Hän (vaimo) oli sitten koko kesän lypsänyt niitä siellä, kunnes hän (Pirhonen) oli ajanut ne syksyllä Järvenpäähän, paitsi että hänellä oli jo aikaisemmin ollut 2 kpl lehmiä osuudellaan kaupungissa. Tämä merkittiin pyynnöstä pöytäkirjaan ja ilmoitettiin sen jälkeen tiedoksi. Kaupunki oli Käkisalmi. Mikko Rouhiainen ja vaimo Uskinsaari

Räisälän ym. talvikäräjät 23.-24., 27.-30.3.1690 s.62

Vielä sakotettiin Antti Rouhiaista, joka asuu Hytinlahden takamaalla, 3 markalla, koska hän ei tullut vastaamaan Luukas Huppuselle Unnunkoskelta siitä kaurasta, jonka hän oli antanut karjan syödä. Lautamies Eskeli Pelkonen sanoi haastaneensa hänet. Antti Rouhiainen Hytinlahti

Samojen käräjien s.75-75v:

Koska Antti Rouhiainen Hytinlahdesta on jo kolmantena sunnuntaina kolmen pyhän kuninkaan päivän jälkeen juonut itsensä humalaan paloviinasta Risto Rouhiaisen lesken luona, häntä sakotetaan 40 markalla sapatin rikkomista koskevan kunink.julistuksen v:lta 1687 5:nnen kohdan nojalla. Mainittu leski, joka on myynyt paloviinan, on myös tuotava esiin ja vedettävä oikeuteen seuraavilla käräjillä. Antti Rouhiainen Hytinlahti, Risto Rouhiaisen leski

Räisälän ylimääräiset käräjät 26.-27.3.1697 s.177-180

Aapro Tahvonpoika (Abraham Staffansson) Torstia Räisälän Varikselasta oli syytettynä siitä, että hän oli tappanut veljensä Lauri (Lars) Tahvonpojan puunuijalla viime vuoden pitkäperjantaina. Jutussa oli useita todistajia, mm. kaksi Rouhiaista. Heitä koskevat kohdat on otettu tähän: Sitten Aapro pyysi, että hänen todistajiaan kuultaisiin valallisesti ... Sen jälkeen hän toi esiin vaimonsa veljen, talollinen Joonas Mikonpoika Rouhiaisen Uskinsaaresta. Läheisen lankouden takia oikeus ei sallinut hänen vannoa valaa. Hän myönsi olleensa läsnä, kun Lauri kuoli, ja että veri oli heti tullut suusta, mutta hän kielsi nähneensä kuolleen selän, oliko siinä mustelmaa vai ei.... Edelleen Aapro toi paikalle sisarensa miehen, talollinen Risto Heikinpoika Rouhiaisen Kaarlahdesta, jota ei myöskään päästetty valalle. Hänellä ei ollut muuta sanottava kuin, että hän oli ollut paikalla silloin, kun Räisälän pitäjän entiset lautamiehet Kaukolan kylästä, Yrjö Montonen ja Tuomas Paavilainen, olivat 2 viikkoa myöhemmin tarkastaneet ruumiin ja että he eivät olleet havainneet mitään verihaavaa päässä. Hän kertoi myös kysyttäessä, että lautamiehet eivät olleet tarkastaneet ruumiista muuta kuin pään ja kädet. Aapro tuomittiin kuolemaan veljensä taposta. Joonas Mikonpoika Rouhiainen Uskinsaari, Risto Heikinpoika Rouhiainen Kaarlahti

Räisälän syyskäräjät 24.-27., 29.-31.10.1699 s.103v

Leski Maria Mikontytär Rouhiainen Unnunkoskelta, valitti Reijo Montosesta, samasta kylästä, että tämä oli käynyt hänen kimppuunsa lyönnein ja iskuin 2 viikkoa sitten sunnuntaina, ja anoi hänelle lainmukaista ojennusta. Todettiin, että lautamies Pekka Suutari oli haastanut Montosen näille käräjille eikä hän ollut lähettänyt esteen todistajia. Näin ollen häntä sakotettiin vuosina 1692 ja 1695 annetun, haastetta koskevan asetuksen mukaan. Lautamies Montonen oli tutkinut mustelman, jonka hän (Reijo Montonen) oli lyönyt Maria Rouhiaisen käteen. Näin ollen Montonen tuomittiin 3 markan sakkoihin maanlain haavoittamisen kaaren 10.luvun mukaan tahallisuudesta. Koska hän oli syyllistynyt tähän tappeluun sunnuntaina, hänet tulee langettaa myös 5 taalarin sakkoihin hopearahaa rauhan- ja sapatinrikkomista koskevien kuninkaallisten asetusten 3. ja 10.kohtien mukaan, (annettu) 17.p:nä lokakuuta 1687, tai varojen puuttuessa istumaan 2 sunnuntaina peräkkäin jalkapuussa kirkon ovella (sekä maksamaan) 24 äyriä hopearahaa oikeudenkäyntikuluina. Montonen saakoon seuraavilla talvikäräjillä tuoda asian valittajaa Maria Mikontytärtä vastaan, miten parhaiten voi ja taitaa vuoden 1695 kunink. asetuksen ja sen 2.kohdan mukaan, joka koskee pitkittyvien oikeusjuttujen lyhentämistä. (Lautamies oli Nuutti Montonen). Maria Mikontytär Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän syyskäräjät 19.-21., 23.-27.10.1705 s.149-150

Eerikki Rouhiainen Räisälän pitäjästä ja Varikselan kylästä antoi oikeudelle tiedoksi, että hänen riihensä, joka oli täynnä viljaa, sekä vieressä seisova ohra-auma, olivat palaneet poroksi luultavasti keskiyön aikaan syttyneessä tulipalossa. Hän anoi, että häntä kohdannutta onnettomuutta korvattaisiin hänen (tilansa) parantamiseksi ja säilyttämiseksi siten, että hän saisi jotain apua ja paloapua Räisälän pitäjän rahvaalta. Koska lautakunta osoitti, että mainittu Rouhiainen ei ollut mitenkään syypää tähän palovahinkoon, vaan että tuli oli todella vahingossa päässyt irti, eikä hän ollut voinut sitä yöaikaan pitää silmällä tai arvata ennalta, minkä hän nyt valalla (sormet) kirjalla (Raamatulla) ääneen todisti. Näin ollen oikeus suostui siihen, että tämä Eerikki Rouhiainen saa maanlain rakennuskaaren 37. luvun, v:n 1642 käräjäasetuksen ja sen 18.kohdan sekä v:n 1681 talonkatselmusasetuksen viimeisen kohdan mukaisesti 6 äyriä hopearahaa jokaiselta Räisälän pitäjän savulta, joita on 153. Nämä varat tulee käyttää onnettomuuden uhriksi joutuneen riihen rakentamiseen niin, että ei mitään (korvata?) siitä ohra-aumasta, joka on riihen kanssa palanut poroksi, 22. joulukuuta päivätyn kunink.asetuksen mukaisesti. Eerikki Rouhiainen Variksela

Huomaamme, että asetuksilla määrättiin pitäjän talot osallistumaan tulipalon tuhojen korvaamiseen. Tulimme nyt saamiemme käräjäpöytäkirjojen viimeiseen tuomioon. Pentti Rouhiaisen sukuhaaran osalta viimeinen merkintä oli vuodelta 1703. Alue joutui venäläisille Käkisalmen tultua vallatuksi vuonna 1710. Miten mahtanee olla sen jälkeen dokumentoitu tuomioita ja onko niitä tallessa jossakin arkistojen kätköisssä? Aika näyttää, onko Neuvostoliiton jälkeen jostakin löydettävissä Kannaksen vaiheita koskevia asiakirjoja. Tässä vaiheessa tietomme päättyvät näiltä osin tähän.